Kahvin historiaa

Miten kaikki alkoi?

 

Ensimmäiset arkeologiset löydökset kahvipapujen käytöstä ovat noin 4000 vuoden takaa, mutta vasta noin 900 eaa. ovat säilyneet ensimmäiset maininnat kahvipapujen kaupasta. Tuolloin Jemenin ja Etiopian välisessä kaupassa on mainintoja kahvipavuista. Aluksi kahvia ei lainkaan paahdettu, vaan raakoja murskattuja kahvipapuja sekoitettiin veteen tai viiniin, jonka annettiin käydä alkoholipitoiseksi juomaksi. Kahvipapujen runsaan sokeripitoisuuden vuoksi juomasta tuli alkoholipitoista. Toinen suosittu tapa nauttia marjoja oli sekoittaa murske eläinrasvaan, ja muotoilla sitten näin tehdystä taikinasta palloja.

 

Kahvin keksimisestä on olemassa useita erilaisia tarinoista, ja niistä tunnetuin lienee tarina Kaldista, legendaarisesta etiopialaisesta vuohipaimenesta. Paimentaessaan vuohia hän huomasi eläinten hyppivän kahvipensaan luota toisen pirteinä ja innokkaina syöden kirsikanpunaisia marjoja. Hän päätti maistaa niitä pari itsekin ja olikin pian tanssimassa yhdessä laumansa kanssa.

 

Toinen tarina kertoo munkin löytäneen punaisia marjoja, maistaneen niitä ja piristyneen huomattavasti. Innoissaan hän juoksi luostarin apotin luokse kertomaan asiasta, mutta tämä epäili marjojen olevan paholaisen työtä ja heitti ne nuotioon. Vähän ajan kuluttua tulesta alkoi nousta huumaava tuoksu. Munkit sekoittivat veteen paahtuneita papuja, joivat tätä nestettä ja huomasivat voivansa valvoa huomattavasti pidempään.

 

Varhaisimmat viitteet kahvipapujen paahtamisesta nuotiossa ovat Afrikasta, missä 500-luvulla oli papuja heitetty nuotioon ja poimittu sieltä nuotion sammumisen jälkeen. Nykyisen kaltaisen kahvijuoman valmistus lienee arabien keksintö, ja heidän oletetaan oppineet kahvin paahtamisen. 1200-luvulla muslimit joivat kahvia uskonnollisissa tapahtumissa, jolloin ”papujuoma” piti dervishit liikkeessä, jumalanpalvelijat hereillä ja levisi vähitellen tätä kautta myös maalliseen elämään. 1400-luvulla arabien uskotaan nauttineen kahvijuomaa jo varsin yleisesti, ja sitä varten perustettiin erityisiä kahvihuoneita, joita papisto paheksui niissä harjoitetun laulun, soiton ja tanssin vuoksi. Kahvin juonti liittyi arabeilla seremoniaan, jolla osoitettiin arvostusta vierasta kohtaan. Vielä nykyäänkin arabit tarjoavat kahvia osoittaakseen vieraanvaraisuuttaan. Arabien kahvilasääntöjen mukaan kahvinkeittäjiksi kelpasivat vain miehet. Naiset saivat kuitenkin juoda kahvia ja juomasta tulikin arabinaisille varsin tärkeä. Maassa oli aikoinaan laki, jonka mukaan naisella oli oikeus saada avioero, mikäli mies ei sallinut tämän juoda kahvia.            

 

Kahvijuoma saapui Egyptiin jemeniläisten pappien mukana vuoden 1510 tienoilla. Turkkilaiset valtasivat Egyptin vuonna 1517 ja ihastuivat kahviin. He levittivät kahvikulttuuria ympäri Lähi-itää uusia maita vallatessaan. Konstantinopolissa avattiin ensimmäinen julkinen kahvila vuonna 1554 ja uusia, ylellisiä kahvihuoneita syntyi runsaasti. Loppujen lopuksi kahvista tuli suosittu vasta, kun ottomaani-sulttaani Istanbulissa päätti kieltää sen vuonna 1543, koska katsoi sen olevan vaaraksi yhteiskunnalle. Kahvin juominen jatkui kuitenkin salassa, ja ennen 1600-luvun alkua kielto oli jo unohdettu.

 

Eurooppalaiset tutustuivat kahviin ensimmäistä kertaa Turkin kahviloissa. Euroopan ensimmäiset kahvikupilliset juotiin todennäköisesti Venetsiassa 1500-luvun lopulla. Venetsialaiset kauppiaat ryhtyivät tuomaan Eurooppaan kaupallisesti merkittäviä määriä kahvia vuonna 1600-luvun alussa. Arabialla oli 1600-luvulla Euroopan kahvikaupassa monopoliasema. Kahvi tuli Eurooppaan kahta reittiä. Turkkilaiset toivat kahvisäkkejä kamelien selässä Arabiasta Egyptiin. Kairossa ne lastattiin veneisiin ja laskettiin Niiliä pitkin Välimeren rannikolle Aleksandriaan. Sieltä eurooppalaiset kauppiaat ostivat kahvia kotimaidensa tarpeisiin sekä tietenkin vientiin.

 

Toinen kahvivirta kulki eteläistä reittiä: ensin kamelikyydillä Mochaan ja sieltä idästä palaavien hollantilaisten, englantilaisten ja ranskalaisten kauppalaivojen lastin täydennyksenä Afrikan eteläkärjen ympäri Eurooppaan. 1700-luvulla siirtomaavallat Englanti, Hollanti ja Ranska pyrkivät murtamaan arabien kahvimonopolin ja kehittivät kahvintuotantoa siirtomaissaan. Ranskalainen meriväenkapteeni Gabrielle de Clieu lähti vuonna 1720 Karibian Antilleille Martinique-saarelle mukanaan kahvintaimia. Orjien tarkasti vartioimat taimet alkoivat kukoistaa de Clieun puutarhassa. Väitetään, että kaikki Amerikan mantereen kahvipensaat olisivat näiden pensaiden jälkeläisiä. Vuonna 1777 Martiniquella kasvoi jo lähes 19 miljoonaa kahvipensasta. Kahvin viljely levisi tehokkaasti 1700-luvulla Latinalaisessa Amerikassa ja eurooppalaisten siirtomaavaltojen hallitsemilla Kaukoidän alueilla. 1800-luvulla kahvia alettiin kasvattaa Intiassa, Afrikassa, Ranskan Indo-Kiinassa ja Australiassa. Itäisen Afrikan siirtomaissa kahvin viljely aloitettiin 1900-luvun alussa, lähellä luonnonvaraisena elävän kahvipensaan alkukotia.Ensimmäinen kahviviljelmä Uudessa maailmassa perustettiin Brasiliaan 1727. 1800- ja 1900-luvun vaihteessa Brasilialla oli käytännössä monopoli kahvin maailmanmarkkinoilla, kunnes korkeita hintoja puolustanut politiikka avasi mahdollisuuksia muille tuottajamaille, kuten Kolumbialle, Guatemalalle ja Indonesialle.

 

 

Kahvin historiaa Suomessa

Ruotsi-Suomeen ensimmäinen kahvilasti lienee saapunut jo vuonna 1685. Ensimmäinen kahvila perustettiin Tukholmaan vuonna 1708. Pultavan taistelussa vuonna 1709 tappion kärsinyt Kaarle XII pelastautui Turkkiin joukkojensa rippeiden kanssa. Kahvi maistui kuninkaalle, ja viisi vuotta myöhemmin kotiin palatessaan hän toi mukanaan turkkilaisen kahvinkeittäjän. Suomeen kahvia alkoi tulla 1720-luvulta lähtien turkulaisporvarien varustamissa laivoissa. Kahvia juotiin aluksi eniten rannikolla ja säätyläiskodeissa. Vähitellen kahvi levisi koko kansan nautintoaineeksi. Ruotsi-Suomessa 1685 kahvin käyttöä rajoitettiin veroilla ja ylellisyystuotteen tuonti- ja käyttökielloilla kolmeen eri otteeseen, kunnes kuningas Kustaa IV Aadolf kumosi sen vuonna 1802: ”Koska te, minun alamaiseni, olette sellaisia lurjuksia, ettette voi tulla toimeen ilman kahvia, niin tahdon sallia tämän juoman käyttämisen toistaiseksi.” Kieltolain perustana olivat merkantilistiset kauppapoliittiset tavoitteet, koska kahvintuonti ulkomailta verotti raskaasti maan valuuttavarantoja. 1800-lopulle saakka kahvikauppa oli kahvipapujen kauppaa. Kukin kotonaan rännäsi ja jauhoi pavut juoman keittämistä varten. Arvokasta ainetta jatkettiin usein sikurilla. Ensimmäinen varsinainen teollisluonteinen paahtimo Suomessa oli C. F. Blombergin Helsinkiin 1883 perustama pienimuotoinen laitos. Varsinaisesti teollinen paahtaminen alkoi kuitenkin 1904, kun Paulig aloitti toimintansa. Keskusliikkeet perustivat omia paahtimoitaan seuraavalla vuosikymmenellä. Myöhemmin 1900-luvulla maailmansotien aikaan kahvi on ollut esimerkiksi Suomessa säännösteltynä, koska sitä on ollut vaikea ellei mahdoton saada sodanaikaisilta markkinoilta. Kun oikeaa kahvia oli mahdoton saada, keksittiin sille korvikkeita, joissa on pieni osa aitoa kahvia sekä vastikkeita, jotka koostuvat kokonaan korvaavista aineista.