Espresson historiaa

Ensimmäinen patentoitu espressokone. Kuva: blogs.smithsonianmag.com

Espresson historia

Espresson historia on hyvin pitkälti laitteiden ja niiden kehittelijöiden historiaa, sillä niin olennainen osa tämän intohimoja nostattavan juoman valmistuksessa on oikein toimiva espressolaite.  Erilaisia vahvoja kahvijuomia on valmistettu koko kahvin historian ajan, mutta vasta espressolaitteen keksiminen mullisti valmistustekniikan parantaen juoman makua niin paljon, että sille oli keksittävä uusi nimi – espresso.

Termiä café-espresso on käytetty jo 1880-luvulta alkaen, paljon ennen kuin espressolaitetta oli olemassakaan. Termi tarkoittaa kahvin valmistamista tilauksesta; kahvia, joka varta vasten valmistetaan juuri sen tilanneelle henkilölle. Se tarkoittaa myös tuoretta kahvia sanan kaikessa merkityksessä, eli se valmistetaan tuoreista pavuista, jotka on paahdettu enintään kaksi viikkoa ennen käyttöä. Pavut jauhetaan juuri ennen juoman valmistamista ja juoma tarjoillaan heti valmistamisen jälkeen.

 

Espresso on juoma, joka syntyy, kun vesi pakotetaan hienoksi jauhetun kahvin läpi, ja lopputuloksena syntyy täyteläinen kahvijuoma, jonka pinnalla on crema. Tätä tulosta ei ole aina ollut helppo saavuttaa, ja espressolaitteet ovatkin kulkeneet pitkän matkan historiansa alusta nykypäivään.

 

Edward Loysel de Santais

Italian sana espresso on tarkoittaa ”nopeasti”, joka kuvaa hyvin nykypäivän elämänmenoa. Ihmisillä oli kuitenkin kiire jo yli 100 vuotta sitten ja tämä ajoi keksijöitä kehittämään tapoja valmistaa kahvi entistä nopeammin odottavalle asiakkaalle. Ensimmäiset arkistoista löydetyt eurooppalaiset patentit höyrykäyttöisille kahvilaitteille on annettu vuosien 1821 - 1824 välillä. Kuitenkin ensimmäisen espressokeitintä muistuttavan laitteen rakensi ranskalainen Edward Loysel de Santais vuonna 1843. Höyryn aikakaudella elettäessä ensimmäinen espressolaite käytti hyväkseen nimenomaan höyryvoimaa kehittääkseen espresson valmistukseen tarvittavan korkean paineen. Vuoden 1855 Pariisin maailmannäyttelyssä tämän suurikokoisen laitteen kerrottiin valmistavan 2000 kuppia kahvia tunnissa. Höyryn avulla valmistettu kahvi maistui kuitenkin kamalalta, sillä kahvin ideaali valmistuslämpötila on veden kiehumispisteen alapuolella.

 

Luigi Bezzera

Vuonna 1901 milanolainen keksijä Luigi Bezzera keksi toimivan ratkaisun ongelmaan. Laite toimi myös höyryllä, mutta höyry ei ollut suorassa yhteydessä kahviin, vaan höyryn paine boilerin yläosassa pakotti boilerin alaosassa olevan veden jauhetun kahvin läpi. Bezzeran laite valmisti kahvin juuri jauhetuista pavuista ja valmisti juoman suoraan kuppiin. Hän patentoi laitteen samana vuonna, mutta keksinnön hyödyntäminen kaatui varojen puutteeseen. Tämän nimenomaisen laitteen sanotaan kuitenkin olleen espresson alku.

  

Desidero Pavoni 

Vuonna 1903 Desidero Pavoni hankki Bezzeran ravintolalaitteen patentin, ja vuonna 1905 “Pavoni Company” aloitti erittäin suosittujen “La Pavoni” – laitteiden valmistuksen ja myynnin koko Eurooppaan. Uuden keksinnön ansiosta huomattavasti paremman makuinen kahvi voitiin tarjoilla henkilökohtaisesti asiakkaalle entistäkin nopeammin.

  

Achille Gaggia

Ensimmäisissä laiteissa oli kuitenkin vikansa, sillä laitteen läpi kulkenut höyry ja kiehuva vesi antoivat kahville palaneen maun. Vuonna 1946 Achille Gaggia kehitti laitteen, joka käytti hyväkseen kuumaa vettä kiehuvan veden sijaan. II maailmansota hidasti kehitystä tuhoamalla laitteiden varastotilan ja samalla myös itse laitteet, mutta sodan jälkeen alkoi kaupallisen rotaatiopumppulaitteen valmistus. Laitteen innovatiivisuus perustui korkeamman ja tarkemman paineen tuottavan painokahvan käyttöön. Painokahva pystyi lisäämään veteen painetta ilman boileria, kun aiemmat koneet pakottivat veden kahvin läpi boilerin paineen avulla. Tätä laitetta käytettäessä syntyi myös crema — espresson tunnusmerkki. Tarinan mukaan ensimmäiset Gaggian kahvilan kanta-asiakkaat eivät niinkään pitäneet uudenlaisesta tarjotusta kahvista, heitä epäilytti kahvin pinnalla oleva outo vaahto. Markkinointikeinona Gaggia alkoi kutsua uutta juomaa "caffè crema"-nimellä espresson sijaan, joka vähitellen päihittikin vanhan tyylin ja siitä tuli ainoa oikea espresso. Termi "caffè crema" hiipui unholaan aina 1980-luvulle asti, jolloin se esiteltiin Sveitsissä uutena kahvijuomana.   

 

Ernesto Valente

Gaggian laitteen ongelmana oli edelleen se, ettei paine pysynyt samana koko uuttamisaikaa. Vuonna 1960 Ernesto Valenten suunnittelema legendaarinen Faema E 61:n kuitenkin ratkaisi tämän ongelman HX- (heat exchanger) eli lämmönvaihdintekniikalla, joka suunniteltiin lämmittämään vesi juuri oikeaan lämpötilaan. Espressolaitteen boilerin läpi kulkee erillinen lämmönvaihdin. Boilerissa vesi on koko ajan höyrytyslämmössä, ja näin ollen sieltä saadaan höyryä taikka kuumaa vettä aina kun on tarvetta. Kahvin uuttamiseen tarvittava vesi kuumennetaan uuton aikana lämmönvaihtimessa ja sitäkin on siis saatavilla aina tarvittaessa.Tämän keksinnön jälkeen laitteiden automatiikka on kehittynyt kyllä huimasti, mutta kaikki nykyaikaiset ravintolakäytössä olevat espressokoneet perustuvat edelleen samaan tekniikkaan kuin Faema E 61.  

 

Kotilaitteet

Kotilaitteita alettiin suunnitella jo 1960-luvulla, mutta ne eivät päätyneet massojen ulottuville parin tärkeän puutteen vuoksi: grupot olivat liian pieniä ja keveitä, joten kahvi kuumentui liikaa jo parin juomanvalmistuksen jälkeen ja lyhennetyt vivut vaativat valtavat käsivoimat. Joten seuraava suuri läpimurto olikin 1970-luvulla, kun yritys nimeltä ”Ulka” esitteli pienen ja edullisen pumpun, joka pystyi tuottamaan oikeanlaisen paineen oikeanlaiselle espressolle. Gaggia ja Quick Mill toivat markkinoille ensimmäiset mallit ja muut valmistajat seurasivat heitä nopeasti.

 

Saisiko olla maitoa?

Espresso on vahvan makuinen kahvi, ja eurooppalaisen tradition mukaan useat espressopohjaiset juomat sisältävät maitoa. Kylmänä maito kuitenkin haalentaa kahvin, joten tähänkin piti keksiä ratkaisu. Tarkkaan ei tiedetä mitä tapahtui, mutta luultavasti Luigi Bezzara vuonna 1901 huomasi, että espressolaitteen yläosaan kerättyä höyryä voisi käyttää myös maidon kuumentamiseen. Pitkällä suuttimella varustettu venttiili lisättiin tankin yläosaan, jonne höyry kerääntyi. Kun venttiili avattiin kiertämällä säädin auki, höyrypaine sihisi ulos suutinta pitkin. Aivan kuten tänäkin päivänä; kylmä maito kannuun, suutin maitoon ja venttiili auki. Paineistettu höyry kuumentaa maidon ja nostaa pinnalle vaahdon. Täydellistä.